Eilen sain postissa Johannalta vaihtokortteja, ah. Tuskin olen maininnut että rakastan Japania...? Arvatkaas mikä on lemppari... Vaikka ihania ovat kaikki.

Poika meni taas kouluun, joutuu tänä vuonna tulemaan yksin koulusta kotiin. -Ei nyt tällä eikä ensiviikolla, kun vielä lomailen, mutta sitten. Ja joutuu olemaan pari tuntia ypöyksin kotona koirien kanssa, kunnes tulen töistä kotiin. Arvatkaa hermostuttaako... Minua siis, poika on vain innoissaan. Eilinen ja näköjään tänääkin menee päivä silkkaan huolehtimiseen; aivan kuin lapsi ei kotiinsa osaisi... Kai ne sitten vaan kasvaa niin nopeasti että mä en ymmärrä. Hhhuoh.

Josko hermoja rauhoittaisi pieni töki töki -homma... Pitäisi olla reipas ja käydä jossakin puutavarakaupassa kyselemässä vähän vaneria. Tiimarin puupalikat on hankalia, ainakin noissa puurasioissa on ilmakuplia tai jotain; yhtäkkiä saattaa palaa hulvaton reikä pintaan. Mitä lie lastua... Siinä olis sedillä ihmettelemistä, kun toiset asiakkaat kantaa kotiinsa rakennustarvikkeita, ja mä pyydän vaneria, suunnilleen neliön, kiitos, sekalaisiksi pikkupaloiksi leikattuna. Heh. Ehkä jonain päivänä olen niin energinen ja reipas...

Mukavaa päivää kaikille teille sillä puolen näyttöä!