Uh. Hei taas, pitkästä pitkästä aikaa. Haluatteko selityksiä? Halusitte tahi ette, sen verran kerrotaan kuitenkin että en mä nyt ihan silkkaa laiskuuttani ole ollut päivittämättä. Heti kättelyssä muuten suurkiitos kaikille, jotka lahjoittivat kukkia, kiitos kiitos kovasti. En nyt jatka ketjua, se villitys lienee jo kulunut, mutta kiitokseksi kuitenkin kukkanen kaikille.

Niin. Joulu meni tosiaan leppoisasti yskiessä, 39 asteen kuumeessa. Köh. Köhintä jatkui läpi vuodenvaihteen, kuume onneksi katosi parin viikon kuluttua. Sitten riennettiinkin jo lääkäriin koiruuden kanssa. Sen kyljessä on jo jonkin aikaa ollut patti, mutta nyt se alkoi kasvaa ihan silmissä. Koiruus leikattiin, rasvapatti onneksi vain, mutta kunnolinen haava. Pienemmässä haavassa 7 tikkiä, suuremmassa 21. Isolla haavalla mittaa sellainen vaatimaton 25 cm, sopii kokeilla mitan kanssa miltä näyttää omaa kylkeä vasten... Joten olin hiukkasen huolissani, muutaman yön olin lähes nukkumatta, ja minkä nukuin, nukuin olohuoneen lattialla että varmasti näen ja kuulen kaiken. Arvatkaapa kiinnostiko kovasti tehdä yhtään mitään... (Arvatkaapa sainko lähes sydänkohtauksen kun ensimmäisenä yönä keskellä yötä alkoi kauhea rahina ja rapsutus. Vanhempi koira teki itselleen pesää eteisen räsymatosta, hirveä meteli yön hiljaisuudessa.)

Jes. Nyt haavat ovat jo kohtuullisesti parantuneet ja voinen jo lakata huolehtimasta. Jos vain osaisin... No, jotta elämä olisi ihanaa, netti lakkasi toimimasta muutamaksi päiväksi. Ja eilen, kun vihdoin otin itseäni niskasta kiinni (siinä olikin kurottelua...) niin eipäs vainen vuodatuksen kuvansiirto toiminutkaan. Ähäkutti!

Mutta nyt! Tein joulun paikkeilla muutamia laukkuja. Kasasin ne yhteiskuvaan niin pääsee nettiyhteyskin helpommalla. Jos olen oikein uuttera, laitan tarkempia kuvia Picasaan, mutta katsellaan sitä sitten. Yhteiskuvassa ne näyttävät tällaiselta:

Ja tällä hetkellä ne luuraavat täällä:

Eli Liedon kirjastossa on käsilaukkuja näytillä helmikuun loppuun saakka. Mainoksenkin tein, ta-dah!

Kovasti tekisi mieli askarrella, tehdä kortteja ja kaikkea, vaan joku vie kaiken ajan jonnekin. Tarttis vain muistaa että ei ole mikään kiire eikä pakko....

Oikein mukavaa päivää kaikille! Nähdään taas, toivottavasti vähän lyhyemmän ajan kuluttua.