Haa! Työkaverin vaimo toivoi laukkua keittokirjasta. Nyt sen tein! ...ja saan hermoilla kuin munaa pinnivä kana ylihuomiseen saakka ennen kuin tiedän kelpaako... Mutta siis tällainen:

Hiukan kellastuttaa värejä kun otin kuvat illalla sisällä, mutta kuitenkin. Toiveena oli että mielummin olalla kannettava, joten hihnat on pidemmät, ja pitsiä ei saanut olla. Ei ole, ei, mutta hiukan koristeita kuitenkin.

Edestä

...ja takaa. En tykkää kun on nuo tekstit, mutta melkein kaikissa keittokirjoissa on. Tai sitten oikein vanhoissa on vielä irtosuojat, ja ihan sairaan karmean väriset kannet.... Reseptit jäävät meikäläisen hyllyyn, ja ehkä jonain päivänä sidon ne uusiin kansiin. (Hmm. Mikä järki siinäkin muka on, ei mikään...)

Sisäkangas on harmaata, pehmoista tekomokkaa tai jotain. Tuntuu mukavalta sormiin. Testasin jälleen kerran, ja hyvin mahtuu rahapussi, kännykkä, avaimet, purkkapaketti ja tilaakin jäi. Ei voi kantaa koko omaisuutta mukana, mutta hyvin mahtuu ainakin kaikki mitä itse kannan aina mukanani.

Kiinityksenä on nauha kirjan reunan yli. Koristeena on vanha lusikka, pari tekolehteä ja puuhelmiä. Ne yrittää esittää jotain mausteita, vaikka niinku pippureita ja laakerinlehteä, tai marjoja. Ehkä jotenkin tuli turhan jouluisen näköinen, mutta tykkään kyllä itse ainakin.

Näitä ruusulusikoita on kai kaikilla? Meillä ainakin pyörii muutama laatikossa, mistä lie ilmaantuneita. Pääsipäs johonkin käyttöön!

No niin. Huomenna vien laukun töihin, iltasella työkaveri vie sen kotiinsa ja ylihuomenna oletan kuulevani mielipiteen. Uuh. Jännittää!