Kello on jo puolilla öin, huomenna on työpäivä ja muutama homma on yhä tekemättä. Joten lyhyesti vain nyt... Viikonlopun aikana valmistui muutama käsilaukku, niistä parempia kuvia kun on aikaa odotella tiedon siirtymistä lankoja pitkin. Kaikka samassa kasassa ovat he tässä:

Mutta niin, nyt on ollut niin kovin herkkää täällä... Tai ei täällä niinkään, vaan lähiympäristössä. Viikko sitten työkaveri kysyi, josko voisin vääntää rautalangasta sydämen, kun heillä tulee tyttöystävän kanssa kaksi vuotta seurustelua täyteen. Hetki juteltiin, ja koska idea oli saada jotain erilaista, ei mitään imelää, piikkilanka sopisi hyvin, niin keksin sitten pienoisen idean.

Sellainen kahden kämmenen väliin hyvin sopiva. Piikkilanka oli niin paksua, että tein siitä vain reunat, ja väänsin rautalangasta piikkilangan näköistä noin muuten. Keskellä roikkuu pieni koristesydän, siinä lukee "love" vaikka sitä ei kuvassa näy. Ikään kuin että piikkien alla on jotain herkkää... Itseasiassa mulle tuli mieleen se vanha runo tunteellisesta siilistä -onko kukaan muu koskaan sitä mistään lukenut...?"Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, niin hyvä lämmin hellä, vaan kenelläpä kellä" ja sen enempää en ulkoa muista. (Tai muistan jatkoa, vaan välissä on tyhjä kohta.) 

No, kuitenkin. Sitten kuulimme -tai fiksummat kyllä huomasi sormuksen mutta minä en- että työkaveri meni kihloihin toisen työkaverin kanssa. Joten kolmannen työkaverin kanssa ajateltiin olla hurmaavan kilttejä ja muistaa heitä jotenkin. Joulukukkahässäkkä ja itsetehty kortti. Huomenna vien perille ne.

Ja kaikkein omituisinta tähän mennessä; lauantaina meikäläistä haastateltiin radioon. Totisesti kertakaikkisen outoa.... Mutta voinen linkittää kunhan se nettiradioonkin ilmestyy, jos joku tahtoo kuulla miten sekoilen sanoissani...

Oikein mukavaa viimeistä, karmivaa, jännittävää, kiireistä viikkoa ennen joulua!