Roosaa ja kellastunutta valkoista, olkaa hyvät. Sen verran hempeä tuli tästä, että kesti tekemisessäkin paljon pidempään kuin muissa. Tai ehkä se johtui noista helmistä ja niiden ompelusta... Sääli kun kukaan ystävistä ei ole juuri menossa naimisiin; vaikka ei taida ihan jokaisen tyyliin sopia tämäkään.

Kudoin (tai neuloin, riippuen siitä millä murrealueella ollaan) sisäkankaan, virkkasin reunoihin "pitsiä". Kahvat on myös virkattu. Ei paras mahdollinen vaihtoehto, kun silmukoiden välistä voi helposti työntyä läpi vaikkapa avaimet, mutta tällä kertaa käytännöllisyys ei ollut päällimmäisenä mielessä.

Ja viimeiseksi taas niitä lähikuvia yksityiskohdista.