Niin... Vastailenpa nyt sitten näin, kun en tiedä mikä helpoin tapa olisi. Eli mitä tähän mennessä on ihmetelty...

Kangas on liimattu kirjan kansiin. Tosin suunnitelmissa on ainakin osasta vielä vahvistaa pitoa ompelemalla pikkuisen selästä kiinni. Rakas mieheni ideoi systeemin, jossa laitettais muutama niitti kulmiin, varmasti pysyisi kiinni. Se vain ei sovi kovinkaan moneen kirjaan, enkä itse asiassa tiedä mistä etsiä sellaisia isoja, pyöreitä niittejä. Kehitellään... Mutta ainakin omassa ei-niin-varovaisessa arkikäytössä liimaukset on pitäny hyvin.

Ideasta kirjoitinkin jo aiemmin, siirrän nyt nämä selittelyt yhden kategorian alle. Sieltä löytyy.

Suurin osa kirjoista näyttää olevan noita vihertävän sinertävän harmaita, kurjuus. Joku jossakin haaveili pinkistä ja mä itte tykkäisin kovasti tehdä mustaa. Vanha kirjat on minusta kauniimpia kuin uudet, uusissa on kaikki hupi kansipaperissa ja itse kannet on niitä tympeän yksivärisiä. Tietänette kyllä.. Onneksi ihan uudet alkaa taas olla hienompia, niitä vain ei oikein raski raadella. (Ja suuri suruni: kun kaikki vanhat pulp fiction-kirjat on pehmeäkantisia. Niistä sais hienoja!)

Mitä paksumpi kirja, sitä tilavampi kassi. Loogisesti. Keskimäärin kassiin  mahtuu se virallinen juhlimistarpeisto; kännykkä, rahapussi, avaimet, huulipuna. Vanhat sanakirjat varsinkin on melkoisen paksuja ja kestäväkantisia.

Vettä kirjat ei tietenkään kauheesti kestä. Olen huvitellut ajatuksella tehdä sadetakkikankaasta sellaisia kirjan irtonaisia suojakansia, joita ainakin meillä koulussa oli vihkojen päällä joskus....

Mitäs vielä? Ei tule nyt mieleen muuta.